VITUT LEIKKIPUISTOISTA

(Minna)

Siinä me oltiin. Leikkipuistossa.

Tyttäreni ja minä.
Istuin hiekkalaatikossa ja tein Espanjan kokoista hiekkalinnaa. 

Piirun tarkasti me siinä sitä hoonailtiin. 

Suunniteltiin ja rakennettiin. 

Höpöteltiin ja naurettiin.

Oli puistossa muitakin. Äitejä. 

Vissiin niillä oli lapsiakin mukana, koska ne lapset halusi meidänkin kanssa kaiken aikaa leikkiä. Mutta Mutsit postailivat piirissä keskenään. 

Välillä antoivat katseen kiertää puistoaluetta laskelmoiden. 

Oliko oma pesue vielä kasassa. Sitä ne kai laskelmoi. Näennäisesti.

Oikeastihan ne vahtivat, että onko heidän puistossaan rikkureita.
Muitakin vanhempia kakaroineen. Joku jonka olemiseen voisi puuttua.

Alkoi heti taas vitustella.

Nousin hiekkalaatikosta ja putsasin persausta. 

Kuiskasin tyttärelleni, että palaan ihan heti, käyn vain äkkiä puskan takana tupakilla.

Sinne menin Mustan värisissä hellevaatteissani, mustassa tukassani.

Tunsinkin siinä jo selässäni katseet ja ne sanat joita arvelin kuulevani.
Ihan sama. Vitut minä siitä.
Palatessani näin kaksi lasta leikkimässä tyttäreni kanssa.
Siinä, lähestyessäni hiekkalaatikkoa yksi SuperÄiti sai vainun.
Vissiin oli vaippaihottumakeskustelu päättynyt johonkin tärkeämpään asiaan…

Ja TODellakin. 

Nyt oli jymyjuttu!!! 

Ihan piti minulle, koko puiston mustimmalle lampaalle tulla päivittämään uusi tieto: Puistoomme oli tullut kaksi uutta lasta. 

Sormella osoittaen tämä matami näytti, että Juuri Nuo Kaksi, jotka istuivat tyttäreni kanssa hiekkakasassa. No minä siihen vastasin: “Onpas kivaa!” 

Arvaatteko miten minua katsottiin, koska hänen asiansa koski hiekkalelujen lainaamista… Heidän leluillaan eivät nämä Kaksi Tulokasta ainakaan leiki.

Siis HÄH? ETTÄ MITÄ?

Katsoin varmaan koko silmämunan peittävien pupillien läpi tuota helvetillistä akkaa.

Ai kaikki muut puiston lapset saavat lainailla toistensa tavaroita, mutta nämä kaksi ei???

No eipä tietenkään! 

Kiusataan hei niitä! 

Syrjitään vähän! 

Kaikki yhdessä!

Ollaan oikein Bitchejä noille lapsille, jotka sattui syntymään tähän maailmaan puhtaina yksilöinä ja tulivat nyt saastuttamaan Meidän Vitun Leikkipuistoa Vitun Olemassaolollaan. Joo, mä ihan riemumielin tulen teidän Vitun harppujen kanssa seisomaan siihen Vitun riviin, kädet Vitun puuskassa, pyörittelemään Vitun silmiäni.

Mä jotenkin ihan tosi hyvin tajuan miksi lapset heittää toistensa naamalle hiekkaa...

Noh, en sanonut ääneen tuota kaikkea.

Mutisin ehkä jotain “justjust” ja kävelin hiekkalaatikkoon. 

Pudotin perseeni takaisin hiekkaan ja totesin hieman kovemmalla äänellä: 

“Moi, keitäs te olette? Minä olen Minna ja olen tuon tytön äiti. Jos haluatte niin saatte leikkiä näillä meidän leluilla, kunhan palautatte ne aina tähän samaan kasaan.” 

Ja niin me leikimme siinä.
Näiden lasten äiti vissiin tiesi ettei puistoon kannata tulla, vaan istui puiston vieressä sijaitsevan kotitalonsa parvekkeella ja vilkutteli lapsilleen hyväksyvästi välillä.

Lapset tiesivät, että äiti näkee kyllä. Turvassa olivat. 

Paitsi noiden Saatanan LeikkipuistoPoliisien julkean arvostelevilta katseilta. 

“Kyllä ei meidän Kille ja Kalle saa tulla yksin puistoon rikkomaan toisten leluja...varmaan on joku vesikauhu noissa penikoissa…liekkö edes rokotuksia saaneet…Kyllä nyt meidän AuroraCamillaWictoriaJosefinaÄidinMuruIsinSilmäterän atooppinen ihottumakin pahenee...ja vatsa menee ihan kovalle….pitääkin jo soittaa varulta neuvolaan”

No, tiedättekö miten käy lapsille joiden jo lähtökohtaisesti arvellaan käyttäytyvät kuin vankilasta karanneiden rikollisten? Jollet tiedä, niin minäpä kerron: 

Ne alkaa käyttäytyä juuri niiden odotusten mukaan!
Hiljalleen alkaa ämpäriä rikkoontua, kun aina sanotaan: Elä Riko Sitä!

Vitun aikuiset!

Vitun leikkipuistot!

VITUT NIISTÄ!

 
Meidän leluilla saa edelleen leikkiä. 

Jos joku niitä potkii tai heittelee, niin sanon siinä vaiheessa.
Niin kuin omillenikin. Sitten otan pois jos tanhu jatkuu.
Annan silti kaikille mahdollisuuden olla myös rikkomatta.
Jos joku lapsi kiroilee, niin kerron ettei se ole hyvästä. 

Että kasvaa karvoja suuhun.
Jos joku lapsi ei vaan osaa käyttäytyä, niin ei se sitten osaa.
Se ei ole minun huoleni.
Minä kannan vastuun pennuistani ja tarvittaessa muistakin, kun olen paikalla. 

Ainoana melkein vastuullisena. Tai ainakin aikuisen ikäisenä.

Sillä asenteella, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Ei tarvii tykätä, mutta voi olla silti ystävällinen ja kohtelias. 

Se on yksi meidän perheen ISOISTA säännöistä sen lisäksi että ketään EI kiusata ja Ehdottomasti Ei Kiroilla.

Siellä me ollaan. Leikkipuistossa. Chillisti ja sopivasti villisti.

Varpaissa hiekkaa ja hymy huulilla. 

Koska kerrankos sitä leikkipuistossa leikitään !
Lapsilla pulloissa vettä ja minulla kahvi mukissa.

Virkkaan tai leikin. Kunhan on mukavaa.

Ja hei, jos haluat, niin me otetaan myös sut meidän peliin!

Ja hei (nro.2) sinä Killen, Kallen ja AuroraCamillaWictoriaJosefinaÄidinMuruIsinSilmäterän äiti: En minä sinuakaan inhoa. 

Olen vain pahoillani, että sulla on joku noin pahasti huonosti. 

Ota relammin. 

Sä oot ihan kiva mimmi.

Varmasti. 

Sano ukolles, että kaipaat hetken omaa aikaa. 

Tule mun kanssa puistoon kahville. 

Jätä muksut kotiin viettämään isä-lapsi-laatuaikaa ja tulet vaan. 

Kyllä ne siellä pärjää. 

Eiks je?

JA TOSTA VÄHÄN MUSAA: https://www.youtube.com/watch?v=EBjZ_MA6iQQ