maanantai 13. heinäkuuta 2015

VITUT PAINOINDEKSISTÄ

(Maama)

Ääh, pitää laittaa mun lempihousut myyntiin!
Kiristää! Puristaa! Perhanan perhana ja stanan stana!
Ja tämäki paita, roikkui kivasti päällä vielä ennen mutta entäs nyt?!
Missä se kiva roikunta? Missä kiva väljyys, löysyys, TILAVUUS!?
Mihin katos tila mun nahan ja tän paidan väliltä, kuka sen vei, söi, anasti?
Onko kangasta leikattu pois vai jotain tullut lisää?!
Kumpi olis pahempi, kumpi tuhoisampi, kumpi kuolettavampi?!
Kumpi, kampi, jompi kumpiko?
Mä en mahu mihkään enää!

Miten, voin elää sen asian kanssa, että kropassani on painoa X!!! KÄÄÄK!!!
(Ja ulkona linnut laulaa ja taivaalla loistaa kuu, dippadai...)

Tuttu kuvio, onko eikö?
Samaistut, kö, etkö?
Joka väittää, että ei, valehtelee ja rankemman kautta.
Jokainen on ollut joskus siinä tilanteessa, että katsoo itseään peilistä,
puristaa palan lannenahkaa pinsettiotteeseen sormien väliin ja tuskastuneena miettii:
"Ei, olis, pitänyt, syödä, sitä, viimeistä, konvehtia, PERKELE."

Sitä seuraa sitten rankemman puoleinen Suunnitelma X:
Okei, täst edes EI aamupalaa, juomaksi vain vettä.
Ei rasvaa, ei sokeria, ei leipää ei perunaa
EI herkuttelua, ei nautiskelua, SE LIHOTTAA!
Luvan kanssa: MAX 1500 kaloria vuorokausi.
Mitä vähemmän, sen parempi, mitä pienempi energiasaldo, sen buenompi! 
Jatkossa: ET saa nauttia siitä etkä tästä, ETKÄ varsinkaan tuosta etkä TOSTA!
EI EI EI ! Onko nälkä? NEJ NEJ NEJ! Ja kas, kun kieltäymys meiltä järjen vei!
(Eikä se mitään muuta sitten vienytkään)



En ole koskaan ollut numeroihmisiä. 

Olen aina vihannut matemaattisia aineita,
eivätkä fysiikan ja kemian formulat ole koskaan jämähtäneet kalloni sisäpuolella olevaan tallennuspintaan. 
Numerot pyyhkivät pääni läpi kuin tuuli, viih vauh! Mutta annas olla sitten...
kun kyseeseen tulevat eritoten naisille suunnatut, elintärkeät numerosarjat: 
Vyötärönympärys, käsivarren paksuus, reidenympärys, rinnanympärys
JA painoindeksi, BMI! Piru, se on irti kuijn ketjusta päästetty koira. Kuriton.

Ja niin paradoksaalisesti siinä sitten kävi, että minä, anti-matemaatikko
päädyin elämään vuosia ja taas vuosia numerosarjojen kurimuksessa. 
Laskin kaloreita ja ravintoaineita laskemasta päästyäni ja pahimpina aikoina 
punnitsin keittiövaa'alla jokaisen syömäni kurkunpalan. Miksi?
Siksi koska määrä X oli sallittu ja kaikki sen ylittävä kielletty. 
Ihan vaan koska Sääntö. Koska Ohje. Rule. 
Koska oli olemassa muotti johon on sovittava, muuten ei sovi kuvaan
muuten on erilainen, ulkopuolinen, vääränlainen, RUMA.
Naistenlehdet sen tietävät: Jos ei ole itsekuria, on 'out of control'. 
On oltava itsensä herra ja herratar, eritoten, eh heh
mitä tulee siihen mitä suuhunsa pistää JA
miten pehmeäksi lantionsa päästää.
Eh heh, tosiaan. Mikä läppä.

Maailman surullisin läppä.

Pitkällisen syömishäiriön, pääasiassa anoreksian sairastaneena ja siitä sittemmin, pitkien hoitojaksojen ja tehokkaan itsesuggestion kautta parantuneena peräänkuulutan seuraavaa ilosanomaa: 


VITUT PAINOINDEKSISTÄ!

Ah, mikä vapaus. 

Vapaus
 siitä huolimatta, 
että housunkaulus joskus kinnaa.




Nyt ei sitten pidä alkaa mutisemaan siitä, että:
'Mutta kun ylipaino ON kansallinen ONGELMA' ja sitä rataa. 
En minä sitä nyt tässä ole kieltämässäkään. NOU HÄTÄ.
Liikalihavuus oheissairauksineen ON hätä. 
Se kuormittaa sekä yksilön, että kansan terveyttä ja painon ylittäessä tietyt
ennalta määritellyt rajat, myös lukuisten lisäsairauksien riski kasvaa eksponentiaalisesti. 
Olen kyllä opiskellut ravitsemustieteeni ja olen tietoinen siitä, että painoindeksiä pidetään hyvinkin tärkeänä mittarina paitsi housujen puristavuutta myös sairastumisriskejä punnittaessa. Mutta kas, sinäpä se, pointti, pähkinänkuoressa:
Kummalla on enemmän väliä, sillä onko syönyt vähän kakkua ja farkut tuntuvat piukeilta navan kohdalta vai sillä, ettei jaksa nousta sängystä ylös koska maha ja että kolmekymppisenä lääkekaapista löytyy koko armeijan arsenaali? 
Nii-in. Vastaa itte: Missä kohtaa BMI on käyttökelpoinen mittari, missä kohtaa ei?
Missä kohdassa se on aikaa, energiaa ja mielenterveyttä syövää turhantärkeilyä ja pinnallista järkeilyä ja missä kohdassa se on apuväline kohti kuntoutumista ja parempaa terveydentilaa? 
Nii-i. Kyllä sinä tiedät.
Tiedät tasan tarkkaan, milloin BMI:n tarkkailusta tulee elämän este ja hidaste. 
Älä väitä.

Toki voimme myös laajentaa tätä probleemaa sil viissiin, että hypätään ihan toisen planeetan laidalle ja tsiigataan tilannetta sieltä kuurakettiperspektiivistä käsin:

Kas, Syyriasta, sodan jaloista on paennut muutama miljoona ihmistä, siellä ne ovat
pakolaisleireillä aavikoilla, Punaisen ristin apu ei oikein riitä, oho, ja Delhissä, niin kuuma että jengi KUOLEE kaduille, voi hurjan hurja, Nepalissa järisi vähän, kuolleita tuhansia, jälkiremontti vienee ainakin kymmenen vuotta, oho, USA:ssa joku kouluampuja ammuskellut ympäri kampusta, kaksikymmentä kuollutta, ja Suomessa, yksi perhesurma, hui kauhea, mitä siellä tapahtuu, ja KAS, Floridassa, nainen käynyt plastiikkakirurgilla ja sillä on tungettu sementtiä naamaan, kivat, koko loppuelämä sementtiä ihon alla, ja katos, mitä tuolla menee, puukäsi, ihminen, jolla on käden paikalle kasvanut puu, ja tuo nainen tuolla, sillä on sairaus minkä seurauksena toinen jalka painaa kaksikymmentä KILOA, tuolla uppoaa laiva, tuolla beibi kuolee synnytyksessä, ja äiti myös, toisaalla nuori nainen viiltelee ranteitaan auki, yksi hyppää sillalta, älä hyvä mies! Mutta katsos... mitä minä tuolla näenkään.. mitä TUO nainen tekee.. seisoo peilin edessä, puristaa jenkkakahvaansa ja... itkee? Kaiken tämän keskellä, vain tuo, tuossa, ei, käy, järkeen...


Intiassa on sanonta: Every finger is different. Jokainen sormi on erilainen.

Sillä viitataan siihen, että sormistomme on kuin ihmiskunta: 
Jokainen on oma ainutlaatuinen ittesä. 
On erimittasta, eri paksusta, eri syvystä eri väristä ja sitä rataa.
Tiedätte varmaan mistä puhun? Olette nähneet paljon erilaisia?
Kääntäen: Ette varmaankaan, kuten en minäkään, ole nähneet kahta samanlaista?
Edes identtiset kaksoset eivät ole tismalleen samannäköisiä. 
Jossain on aina joku yksilöllinen luomi tai syntymämerkki, hiusten määrä on eri
ihon värisävy voi olla eri, pituus ja paino ovat takuulla, ellei senttejä tai kiloja 
niin ainakin millejä tai grammoja eri.

Mikä rikkaus! Mikä riliif! Mikä vapautus!

Koska alunalkaenkin olemme syntyneet tänne
iiihan eri geeneistä ja eri iskistä ja äiskistä, eri olosuhteisiin
AIVAN eri näköisinä, kokoisina, pituisina ja painoisina,
ei ole minkään valtakunnan PAINETTA siitä, että pitäisi
muokata tämä ainutlaatuinen ITSE joksikin mitä se ei ole, 
sovittaa se johonkin muottiin, jota, ei, ole. 
Toistan: Muottia, ei, ole. 
On vain ihmistyperyyttä. 
On vain markkinakikkailua.
On myyntiartikkeli, joka tarvitsee ostajan.
On tuote, jonka täytyy liikkua.
On kauppa, jonka pitää kannattaa.
On Tyytyväisyyden Tavaratalo, joka tarvitsee Tyytymättömän Asiakkaan.
Sillä vain se, joka ei rakasta itseään, ja joka luulee, että onni löytyy
itsen ulkopuolelta, ehkäpä 2 cm kapeammassa lantiosta ja numeron 
alhaisemmasta painoindeksistä, on maailman potentiaalisin asiakas.
Sille saa myytyä mitä tahansa. 
Hulluimpana kaikista: AJATUKSEN. 

Ajatuksen: "Minun täytyy ostaa itselleni onni. 
Ja nyt se onni näyttäisi olevan rasvanpoistokapselit ja koon pienemmät farkut!"




Takaisin tämän tekstin alkuun: Mitä housuskenaariossa sitten kävikään?

No: Pienen tuskailun jälkeen riisuin liian niukat farkut, levitin ne lattialle
otin niistä valokuvan ja laitoin facebookin kirpputorille myyntiin. 
Ostaja löytyi heti. Vein farkut postiin ja läksin kaupoille. 
Ostin uudet housut. Kokoa 38. Hui apua, olisi sanonut entinen
sairasmielinen, painoindeksiin ihmisarvonsa laittanut minä. 
OUJES, sanoi nykyinen, naisellistuneesta, pehmentyneestä
muodokkaammasta, terveemmästä ja vahvemmasta kropasta ylpeä oleva nainen.
Katsoin pukukopissa peiliin, laitoin käden lanteelle, jossa oli 
ihanasti vähän naiselle sopivaa rasvaa ja totesin niin 
että naapurikopissa painodilemmoissaan
ähisevä teinikin varmasti kuuli:

VITUT. PAINOINDEKSISTÄ.

Hymyilin minulle, joka näytti hyvältä ja lähdin kakkukahveille keskustaan.


***   ***   ***


~Maama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti