MINNA ESITTÄYTYY

Tiedätkö sen hetken, kun päästää irti sen kallion reunasta,

jolla on tottunut killumaan koko ikänsä?

Päästää irti. 

Noin vain.

Ei edes välitä mitä tapahtuu putoamisen päässä, koska luottaa siihen, että ei ainakaan kamalan pahasti. Jotenkin kuitenkin. Voi käydä hyvin tai huonosti.

Jos olet päästänyt irti, noin vaan, olet Vitut!-ihminen.
VITUT SIITÄ TÄSTÄ&TOSTA!-ihminen päätti, että nyt killuskelu riittää.

Piisaa jo tämä ainainen hampaiden kiristely.

Aivan kuin poskihampaiden pureskelu toisi pelastuksen.

Ei sinua siitä kukaan ennenkään ole tullut hakemaan, joten jos ei pääse ylös on mentävä alas. Luottavaisin mielin. Ja sitten huomaatkin tipahtaneesi täysin turvallisesti pehmeyteen. Muutama naarmu harmittaa polvissa, mutta nepä kuuluukin vain tähän ihmisen elämään.

Kuinka VITUT SIITÄ TÄSTÄ & TOSTA!-asenne siis syntyi minun elämässäni?

Olen seuraillut ihmisten elämää hyvin tarkkaavaisena jo kohta 40 vuotta.
Jossain vaiheessa huomasin, että seurailen omaa elämäänikin sivusta. Siinähän oli monenlaista tekijää ja vaikutinta. Oli aviomiestä ja lapsia, ystäväpiiri, suku, yhteiskunta ja maailmankaikkeus. Mutta itse en niinkään kokenut olevani aktiivinen oman elämäni eläjä.

Oletin, että joku aamu herään onnellisena. Noin vain. Kaikki olisi sinä aamuna muuttunut.
Olisin vain ihan tosi onnellinen ja elämäni kukkeimmassa olotilassa saisin sitten lillua perhosten ympäröimänä. Leikkopionit eivät lakastuisi koskaan takan reunalla, vaan nekin olisi jotenkin erityisen kestäviä. Olisi sitä rahaa ja lakanat olisi aina tärkätyn tuntuiset ja tietysti ihan vitivalkoiset. Lapset kilttejä kuin kesäinen vesisade. Se joka sataa aina helteen aikaan. Semmoinen sumuisa sade. Lämmin ja hymyilyttävä.

Tiedäthän?

No heräsin eräänä aamuna. Mutta en onnellisena.

Heräsin tiedostamaan, että kaikki on ihan pilalla.

Päin persettä (anteeksi kun kirosin. Se ei ollut vahinko).

Ei kai minua ole olemassakaan kuin toisten kautta.

Olin antanut ohjaimet ihan muiden käsiin.

Voi vitun vitun vittu (Taas! Aikuisen iässä ja suusta tulee rumia).

Ajatelkaas! Vaikka olin jo opettanut toisillekin miten omaa mieltä voi ohjata positiiviseen ja tasapainoiseen tilaan. Juuri omaa voimaa ohjaamalla olin opiskellut keskittämään asiat hyvään. Meditoin säännöllisesti ja hoidin omaa itseäni henkiseltä kannalta hyvinkin aktiivisesti. Samaa neuvoin toisille. Soittelin shamaanirumpuani hymyillen. 

Ajattelin olevani se Hyvä Ihminen. 

Silti kiristi ohimoa niin, että ei siinä mikään veri enää kiertänyt.

Ryskistä vaan. 

Silloin tuli ensimmäinen VITUT SIITÄ TÄSTÄ & TOSTA.

Haluan sinun ymmärtävän, että VITUT SIITÄ TÄSTÄ&TOSTA! -asenteen valittuasi olet jo päättänyt itse olla vastuussa siitä miten elämäsi elät.

Jos aiot olla olosuhteiden uhri aina vaan, niin jatka angstiasi. 

Ei se minua haittaa.

Sinulla on oikeus olla kuten haluat.

Ei minua oikeastaan edes sitten kiinnosta.

Vilkuttelen vain ja toivotan hyvää matkaa.

Katselen menoasi täältä ryppyisten lakanoiden välistä, kesälomalla, kahvikupissa tummapaahteista vaniljakahvia (jota valmistaessa käytin myös halvempaa kahvia seassa, koska ei pidä retostella liikaa).

Mutta jos haluatkin elää itsenäistä, juuri sinun näköistä elämää, niin tervetuloa joukkoon.
Olen iloinen, että saavuit. Nyt toivoisin sinun miettivän, että mitä kaikenlaisia tunteita sinun hymysi taakse on piilotettu. Ota oikein makuuasento ja sulje silmäsi. Mieti millaisissa tilanteissa sinä hymyilet, vaikka oikeasti meinaa polttimo pamahtaa.

Vai oletko sinä juuri se ihminen, joka ei koskaan hermostu mistään?

Annat vain asioiden olla ja hymyilet, koska tiedät, että Sama Sen Väliä.

Vitut Siitä, Tästä & Tosta.

- Minna