VITUT SÄÄSTÄ

(Maama)

Long story made short: Säästä valittaminen on peräPÄÄSTÄ. Arsesta. Äässistä.

Kenelle valitat? Luontoäidille? Universumille? Kaverille? Itsellesi? Mette Mannoselle?

"Voi pirulauta kun LUPASIVAT arskaa ja tuulettomuutta ja sateetonta ja lämpöä roudan maahan. Miksei lupaukset pidä mitä häh? Miten voi luvata ja sitten perua sanansa?!"

"Piti lähteä piknikille ja nyt tulee vettä goddammit hermo menee mä en ehkä KESTÄ!"

"Mä oon sokerista! No can do. Pitää keksiä jotain muuta." Se muu: Kökötys ja mökötys.

Niissä mökötyksissäsi teet yhden elämäsi suurimmista päätöksistä: 
En luota enää säätiedotuksiin. En luota Suomen kesään. Paska kesä. Paska maa.

Tämä on jotenkin hirvittävän JÄNNÄ ilmiö Suomenmaassa. Tarkennan: Neljän vuodenajan ja taajaan vaihtuvien sääolosuhteiden maassa. Jokainen vuodenajanvaihdos paitsi yllättää myös järkyttää. Shokeeraa. Sekoittaa suomalaisten päät, liikenteet ja suunnitelmat. 

"Mitä mitä? Marraskuu ja tulikin YLLÄTTÄEN valkoista shaibaa!" (ystäväni, se on lunta se)

"Täh? Taivaalta tulee vettä, vaikka on kesä!" (ikään kuin jossain lukisi että näin ei pitäisi olla)

"WTF!? Lehdet putoaa puista ja maassa on loskaa!" (ystäväni, se on syksy se)

"Eikä! Mikson näin KUUMA! En kestä tätä helteen määrää!" (ystäväni, se on se kauan odotettu kesä, NAUTI nyt vielä kun voit)

Ja niin edelleen ja edelleen. Keksit itse varmasti vielä muutaman 'sääyllärin' lisää.
(Kerro ihmeessä kommenttiboksiin millainen sääolosuhde yllätti ja järkytti sinua viimeksi)

Tiedätte varmasti Tyyneysrukouksen? (Sehän on Raamatun juttuja ja sisältää sanan 'Jumala' hrrrr huiiii ääkk, mutta eipä tällaisia yleiselämänohjeita tarvitse minkään uskontokunnan nimiin boksittaa). 

* Lontoon kielellä: "God grant me the serenity to accept things I cannot change; courage to change things I can and wisdom to know the difference." 

* Suomeksi: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa asiat jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Maanläheisemmällä arkikielellä JA tämän blogin kielellä sama viesti kuuluisi:

VITUT KAIKESTA MIHIN EN VOI VAIKUTTAA (JA VÄHÄN VITUT SIITÄKIN MIHIN VOIN)

Ja kas, kun tämän viestin oivaltaa -ei pelkästään intellektuaalisella eli järjen tasolla vaan ihan oikeasti sydämessään ja sisimmässään- ja ottaa tämän elämänsä ylimmäksi ohjenuoraksi, saattaa yllättyä siitä uudesta tilasta, joka sisikuntaan sikiää. Saattaa aivan järkyttyä siitä vapauden määrästä, mikä valahtaa kaikkiin jäseniin, elimiin ja soluihin mitokondrioita myöten. Saattaa huomata relaavansa. Chillaavansa. Hengittävänsä. Sisään, ulos.

"Ainiin, tällainenkin toiminto, sisäänuloshengitys oli olemassa!"

Kun antautuu elämässään sille Totuudelle, ettei kaikkiin asioihin voi vaikuttaa (se sää) ja ettei sellaiseen, alituiseen vaikuttamiseen ole minkään valtakunnan tarvetta saati kysyntää, vapautuu aivan uskomattomat määrät energiaa, voimia, aikaa ja tilaa hyötykäyttöön. 
Sitä tulee niin paljon, että ensialkuun saattaa ilmetä sivu- ja vieroitusoireita tai defenssireaktioita. Sellaiset, tiedättehän sikiävät aina pelosta. 
Pelosta liittyen siihen mitä minä olen vai olenko mitään (!!!) jos luovun tästä ja tästä ajattelumallista ja tutusta toimintatavasta (esim.valittaminen, saivartelu jne).

Mitä minä teen tällä kaikella energialla nyt kun en enää valita ja voivottele?!?

Siitä lähteestä, josta aiemmin ehkä ammensit vettä valittamiseen, voivotteluun ja iäiseen jossitteluun (jos aurinko olis paistanut, oltais päästy piknikille, mutta kun ei paistanut, ei päästä ja sitä myötä koko päivä meni pilalle), voitkin nyt ammentaa puhdasta kirkasta vadaa uusiokäyttöön. Sateesta voi tehdä auringon ja auringosta sateen. 
Jokainen on oman elämänsä Jeesus.
Veden voi muuttaa viiniksi, vetten päällä voi kävellä, negatiivisen voi transformoida positiiviseksi, kaiken voi nähdä yhtenä, samana, yhtä hyvänä, kokonaisuutena erillisyyden sijaan. Kaikki riippuu asenteesta. 
Jokaisella asennevammansa. Niistä jokaisen voi muuttaa voimavaraksi.
Lähteestä, josta ennen pumppasit paskaa, voit nyt alkaa pumpata lähdevettä. 
Se lähdevesi on juuri sitä Tyyneysrukouksen mukaista Rohkeutta. 
Rohkeutta  tarttua niihin asioihin ja muuttaa niitä asioita, joita voi muuttaa ja viisautta nähdä, mitä kannattaa ylipäätään ryhtyä muuttamaan ja minkä asioiden on parempi antaa olla ja mennä painollaan. Lontoon kielellä: Let.Go.

Jos Todellinen Minä (egosta riippumaton) saisi valita, se valitsisi valituksen sijaan tyyneyden, rohkeuden ja viisauden. Anna sen valita. Anna Sydämen valita.

Tyyneysrukouksen (eli: VITUT KAIKESTA MIHIN EN VOI VAIKUTTAA) oppimisen jälkeen voimme toivottavasti jo huvittuneina hymyillä tämän artikkelin aiheelle: Säälle. Testaa itsesi!

Testi: Vieläkö vituttaa, että sataa/paistaa/tuulee/ukkostaa vaikka oletit/toivoit toisin?

Jos ei vituta, olet sisäistänyt pointtini. Bra. 
Jos vieläkin vituttaa, vitut siitä. Anna vituttaa.
Ja anna vitutuksen sitten poistua omia teitään kun on sen aika.
Kaikelle aikansa ja paikkansa maan päällä, sanoi se jo tutuksi tullut Raamattukin.
Mitä se ei muistanut sanoa, on se, että aikansa ja paikkansa myös tunnetiloille, vitutuksellekin. Se tulee ja menee. Ainahan se on tullut ja mennyt, right?
Ainahan tunteet ovat tulleet ja sittemmin menneet, eikö vain?
Katso taaksepäin ja huomaa että kaikki on ohikiitävää (Juha Tapio).
Että nukkuu tai juttelee tai suutelee se(kin) on vain hetken hurmaa (Neljä Ruusua).
Kaikki on. Elämä on: Hetken hurmaa ja helvettiä säännöllisesti vaihtuvissa sykleissä. 

Siinä kaikki. Silleen kaikkein kivoin; Vaihtuvaisesti. Oli kyse sitten säästä tai mielentilasta.

Sillä: Siinä missä säätila on mitä on, myös mielentila on mitä on.
Anna sään olla. Anna mielentilan olla. ANNA. OLLA.

Ja kas, antautumisen kautta saatat huomata, että aurinko paistaa sinunkin risukasaasi. 
Sooner or Later. Ennemmin tai myöhemmin. 

Äläkä ihmeessä nyt astu ansaan, jossa alat ajatella: "Mieluummin aina ennemmin. Myöhemmin voi olla myöhäistä!" 
Eikä ole. Ei koskaan ole, koska kaikelle aikansa. 
Joidenkin asioiden aika nyt vaan piruvie ON myöhemmin eikä ennemmin JA joidenkin asioiden aika ei koskaan ole! Period. Piste. Ymmärrä, tämä, hyvä, ihminen.
Joskus sataa viikon putkeen ja piknik lykkääntyy seitsemällä kokonaisella päivällä. 
Joskus kyseessä on vain kuuro ja puistoon pääsee pienen malttamisen jälkeen. 
Joskus käy niin että loppukesän sataa eikä piknikille päästäkään tämän kesän nimiin. 
Se, ettei tiedä asioita ennalta, ei ole katastrofi vaan elämän hienoimpia asioita. 
Ennalta-arvaamattomuus tuo elämään epävakautta, epävarmuutta ja painetta (oujee!) eli toisin päin kääntäen: Mahdollisuuksia, jännitystä ja seikkailua. OUJEE!

Saivartelu siitä, että sää ei ole sellainen kuin pitäisi on taas sitä elämänlähteestä pulppuavaa paskaa, jonka pumppaamisesta päätit jo kertaalleen luopua. 
Jos löydät itsesi pumppaamasta, hyväksy tilanne, katso itseäsi silmästä silmään, irrota otteesi pumpun kahvasta ja muistuta itseäsi siitä, ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja että pyrkimyksesi vaikuttaa kaikkeen (niin, se sää) vaikuttaa vain ja ainoastaan sinuun itseesi. Pumppaamalla sisimpäsi kaivosta paskaisia ajatuksia pumppaat itsesi räjähdyspisteeseen.

Jos Todellinen Minä (egosta riippumaton) saisi valita, se valitsisi räjähtämättömyyden. 

Sitä ei kiinnosta uhrata mielenterveyttään ja hyvinvointiaan Mahdottomien Missioiden tähden. Oikea Minä (Sydän/Sielu/Kutsu-miksi-haluat) tietää, mikä on Mahdotonta ja siten myös turhaa, mikä Mahdollista ja ehkä myös kannattavaa. Oikea Minä on Viisas olento. Sillä on tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa sen minkä voi (ja mitä kannattaa yrittää muuttaa) ja viisautta erottaa ne toisistaan.

Oikea Minä sanoisi vaan: VITUT SIITÄ ETTÄ SATAA VAIKKA ODOTIN AURINKOA.

~ Maama