VITUT DIEETEISTÄ

(Minna)

Maistelepa syömääsi ruokaa tänään.

Maistele sillä tavoin, että kerrankin käytät sitä sinulle annettua makuaistien maailmaa.

Mieti onko suussa pyörivä energianlähde oikeasti sellaista mistä tykkäät. Kuulostele asiaa.

Moni kärsii esimerkiksi paino-ongelmista siksi koska syö aivan vääränlaista ruokaa oman kehonsa tarpeisiin nähden. Me tungemme suuhumme kaikenlaista tarpeetonta vain siksi, koska luulemme tarvitsevamme sitä. Kivikaudella ihminen tiesi syödä sitä mitä tarvitsi.

Tällä hetkellä, tätä kirjoittaessani, muistan taas miksi minä en voi syödä pitsaa.

Se turvottaa minun ennestään punkean keskivartaloni hankalaksi.

Minulle ei sovi liian suolainen, rasvainen ja vehnäjauhollinen eväs.

Ei myöskään oikein peruna. Eikä varsinkaan pasta.

Silti joskus niitä syön.

Koska…

ööö….

en tiedä miksi.

eiväthän ne edes maistu erityisen hyvältä!

Paremmalta maistuu monipuolisista aineista koottu salaatti pihvin palalla.

Pihvi voi muodostua mistä eläimestä vaan, kunhan se on suhteellisen puhdasta.
Oloni on silloin energinen sekä iloinen.

Ravinto selkeästi vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

Oikeasti: Ruokailulla ei ole muuta arvoa, kuin henkeni temppelin eli kehoni liikuttaminen ja fyysisten toimintojen ylläpito.

En minä happeakaan ahmi, vaan hengittelen sen verran kuin tarvitsen.

“Vitut ruokailusta!” -ajatus vapauttaa sinut ajattelemaan muuta kuin että mitähän teillä tänään syötäisiin. Ja monelta. Se vapauttaa sinut ajattelemasta painoindeksejä ja puristavia housunkauluksia.

Tätä ajatusta minun pitää vielä itsenikin vähän pureskella.

Muun pureskelun ohella.

Kun se juusto ja punaviini vaan on suussa niin taivaallista…

Olen kuullut viisaiden puhuvan tästä aiheesta ja siinä tuntuisi olevan järkeä.

Kaikenlaiset dieetit ja ruokavaliot ovat melkoisia myyntikikkoja. Siispä: Vitut niistä!

On toki eriasia silloin, jos harrastaa jotain kehoa muokkaavaa toimintoa ja tarvitsee siihen lisäravinteita. Tavallaan sen ymmärrän. Tavallaan en.
Onhan se hetken haasteena varmasti jännää.

Nähdä millaiseksi kehon saa muokattua.

Mutta enpäs ole nähnyt, että koko loppuikäänsä kukaan siinä kunnossa pysyisi ilman, että keho vaan lopulta väsyy. Eli en puhu sen enempiä jumpista tai pumpista.

Liian yksinkertainen asia puhuttavaksi.

Ja siitä sitä puhetta muutenkin riittää. Puolesta ja vastaan.

Nyt puhun siitä ihan perustarpeesta nimeltä Ravinto ja ravitsemus.
Meillä kaikilla on erilainen koostumus, joka syntyy erilaisista soluista ja solujen toiminnasta sekä aineenvaihdunnasta. Se on DNA:ssa, millaisina tulemme tänne talsimaan. Jokainen perimä kantaa mukanaan muistia. Niinkin se on.
Olemme esimerkiksi kehoiltamme erilaisia kuin etelämmässä asuvat, koska olemme syntyneet neljän vuodenajan pohjolaan.

Etelämmässä ihmiset voivat nauttia koko vuoden ajan enemmän hedelmiä ja kalaa sekä vihanneksia. 
Pohjoisessa talvella lumi on peittänyt maan kautta aikain.

Eipä ole vihreitä sieltä saanut kaivettua.

Kalakaan ei nouse ennen kuin tehdään jäähän reikä.
Täällä ei ole koskaan ollut luonnostaan esimerkiksi palmuja, mutta mäntyjä kyllä.

Talveksi on varastoitu vihanneksia ja talven lopulla niiden ravintoaineet alkavat olla niukassa.

Eräs lastenlääkäri sanoi kerran minulle, että suomalainen genetiikka kulkee vuodenaikojen mukaisesti mitä tulee ruokailutottumuksiin.

Lapset on lähteneet äidin rinnalta syömään kausittaisia ruokia.

Niitä on ollut tarjolla juuri sen verran kuin on ollut.
Kesällä on eletty keveämmin, koska tuoretta ruokaa on ollut paljon tarjolla.

On metsästetty ja kalastettu. Säilötty ruokaa talvea varten niin kellariin kuin kehoonkin.
Talvea varten on ollut pakko varastoida kehoon rasvaa, jotta talvella sen voi sitten muuttaa elimistölle tärkeiksi ravintoaineiksi.

Nykyään tilanne on toinen, koska kaikenlaista ruokaa on tarjolla kokoajan.
Toisilla miestä kulkee kuitenkin yhä mukana tuo muinainen, mutta niin luontainen tapa.

Siinäpä yksi selitys ylipainolle.

Ja kun tämän oivaltaa, voi alkaa kouluttaa tuota muinaista taipumusta ihan tietoisesti.
Ei olekkaan kiire varastoida, koska evästä vielä riittää!

Moni syö tylsistymiseen.

Tylsyys ja eimitääntekemistä -vaikeus vaivaa hyvin monia.
Onpahan käsille ja suulle työtä, kun mussuttelee.

On helppoa sanoa: Nouse Ylös Ja Tee Jotain.
Mutta itse asiassa: Se on totta. Ei se muuta vaadi.
Voi laittaa vaikka purkan suuhun ja nousta ylös. Tämäkin on oppimisasia.

Siitä voi oppia pois yhtä hyvin kuin on taidonkin oppinut. Jos vain viitsii.

Yksi seikka on palkkioruokailu.

Kun olen saanut senjasen tehtyä, niin menen pitsalle tai hampparille tai ostan hyvää juustoa tai ihan mitä vaan. 
Ei itseään ole hyvä ruualla palkita. Hyvän ruuan voi syödä koska vain.
Pitää se palkkio ottaa siitä, että sai ylipäätään jonkin asian päätökseen, tehdyksi.
Kokisi sen riemun tunteena sellaisena kuin se on. Ei syöntipalkkiona.

Siksi en monastikkaan esimerkiksi lasta tsemppaa syömään lautasta tyhjäksi jälkkärin toivossa. 
Koska sen jälkkärin arvo ei ole mikään!

Ruoka pitää syödä, koska keho tarvitsee erilaisia ravinteita.

Jälkkäri syödään huvikseen.

Ja se on yleensä joku herkuksi luokiteltava asia.
Sen aiemmin jälkkäriksi mielletyn asian voi syödä vaikka välipalalla.

Tai jos oikein heittäydytään hurjaksi, niin herkkupäivänä syödään herkut!

Ei pitkin kaiken aikaista ruokailua.

Itse aina välillä addiktoin itseni makeaan. Mieleni kirkuu herkkuja.

Toisinaan se ääni vaimenee eikä tee mieli mitään sokeripitoista.

Huomiona: Oikeasti jos suklaa on taivaallista suussasi aina vaan, niin todennäköisesti nielet sillä alas jotain tunnetta. Ei kehosi levy tolkulla tarvitse sitä, vaan joku tunne haluaisi tulla käsiteltäväksi. Kokemusta on.

Laihdutin joskus sillä tavoin, että söin suklaata ja lenkkeilin aivan hulluna.

Tai en edes tietoisesti laihduttanut, vaan minulla oli avioerokriisi.

Suuni ei suostunut syömään mitään kiinteää.

Imeskelin suklaata, koska se lipui kurkusta alas syljen mukana.

Join kahvia, jotta pysyin hereillä.

Vettäkin join, koska metsässä viipottaessa oli pakko.

Lopulta olin erityisen uupunut ja tuska rinnasta helpottanut.

Vaaka näytti -20kiloa edelliseen punnitukseen ja kehoni oli nääntymäisillään kaiken puutokselle.

Tukaluus rinnassa oli helpottanut vain siksi, että fyysisen rasituksen aikana tyhjensin mieltäni aktiivisesti kaiken aikaa.

Aloinkin palastella pahan oloni syitä, käsitellä niitä osa kerrallaan.
Kävinkin siinä läpi ehkä koko elämäni ajalta kaiken minua latistaneen materiaalin.
Kasailin itseni rippeitä kasaan. Mietin mitä asioita mukanani haluan kantaa ja mitä en.
Se oli entisen minäni lopullinen kuolema. Hautajaiset, oikeastaan.

Riemuoodi suklaalle ja lenkkeilylle!

Mutta sivuvaikutuksena se, että elimistö oli täysin kuiva kaikesta muusta.

Ei hyvä ratkaisu järjellä ajateltuna.

Väittämä: Terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin se epäterveellinen ruoka. Totta.

Mutta terveellistä ruokaa tarvitsee pumpata kehoon vähemmän kuin epäterveellistä.
Terveellisestä ruuasta voi keho suoraan ottaa käyttöön tarvitsemansa ainesosat ruuansulatuskanavassa. 
Sieltä imeytyy vähemmän epäpuhtauksia kehon putsattavaksi.
Epäterveellistä ruokaa pitää syödä enemmän, jotta keho saa tarvitsemansa.

Ja samalla rasitamme kehoa lisää, koska se puhdistustyö on valtavan suuri.

Epäterveellinen ruoka aiheuttaa kehossa puutostilan joka tapauksessa ja sitä puutostilaa voimme kutsua näläksi. 
Ei vatsaa kurnituttava nälkä vaan kehoa vaivaava puute.

Jos laittaisimme ostoskoriin proteiinipitoisuuksiltaan vastaavan määrän puhdasta lihaa ja toiseen lihajalosteita, niin voimme arvella kumpi on suurempi kasa. Ja lopulta se säästö näkyy vessapaperissa…

Jos syön nyrkillisen puhdasta lihaa ja seuraavana päivänä nyrkillisen makkaraa, niin väittäisin, että puhdas liha oli parempi vaihtoehto. Tulin kylläiseksi. Makkarasta ällöiseksi.

Syödäkö lihaa vai eikö syödä? Kasvisruokavaliokaan ei sovi kaikille.

Kuten jo aiemmin tuossa kirjaimia peräkkäin asettelin, niin osalla meistä on vielä pohjolan geenit. 
Osa tarvitsee lihaa kehoonsa, jotta se pysyy kunnossa.
Toki kasvisruuasta saa yhtä ravitsevaa, jos vaan osaa.
Kaikki ei osaa. En ainakaan minä. En vaikka kuinka yritän.

Olin nimittäin joskus myös kasvisruokavaliolla. Minusta tuli ruostunut sarana.
Lopulta havahduin unelmoimasta meetvurstin nuolaisemisesta. 
Otin itseäni niskaotteella ja söin yhden rasvaa tirskuvan siivun tuota suolaisuuden perikuvaa.
En ole sen jälkeen sille tielle kuvitellut ryhtyväni, en ainakaan kokonaan.

Olen nähnyt työnikin puolesta sellaisia lapsia, joiden vanhemmat halusivat, että lapsi syö vain kasvisruokaa. Lapsi haaveili syövänsä ruokailussa samaa kuin muutkin ja “sai” silti vanhempien toiveesta syödä muuta. Olen nähnyt myös lapsia, joilla on hyvin rajoittunut makumaailma johtuen siitä etteivät suostu maistamaan muuta. Usein se pääasiallinen ruoka on sitten pasta. Ja nakit, ketsuppia unohtamatta. Eli toisin sanoen: E-aineita ja silkkaa höttöä. Nuo lapset ovat sitten aika hektisiä ja ns. kerkeeviä sekä kiukkuisia.

Paras ruokavalio lapsille on se, että syövät monipuolisesti ihan kaikkea. Ainut rajoite pitäisi olla allergiat. 

Lapset saavat kasvaessaan itse valita millainen ruokavalio on heille paras. Juu nou, itsemääräämisoikeus.

 Vitut Siitä Tästä & Tosta -Sivuston Dieettiohje: Älä. Ryhdy. Dieetille.

Jos on paino-ongelma, niin tiedosta sen syyt (tunne-elämä, addiktiot, tylsyys, sairaudet jne.).
Ota ruokailu vain osana elämää. Etsi itsellesi sellainen ruokailurytmi ja ruoka-aineet, joilla koet olevasi kunnossa. Tutustu uusittuun ruokakolmioon. Se on muuttunut 7kyt luvulta aikalailla. Se oli myös minulle yllätys!

Maistele ruokaa. Jos se on pahaa, älä syö. Jos on kyse ennakkoluulosta, niin syö silti. 
Jos se on hyvää, syö vain sen verran kuin on tarvis.

Pureskele kunnolla. Kiire kostautuu ilmavaivoina. Jos kuulut siihen ihmisryhmään, jotka eivät tiedosta kylläisyyden tunnetta, niin syö vain yksi annos. Et tarvitse lisää.Lopeta ruuan ajattelu. Älä keksi tekosyitä syödä väärin.

Ja hei: Näytät hyvältä juur tuollaisena!

~ Minna